Kuuntelin aiemmin
Pasi Ilmari Jääskeläisen ”Lumikko ja yhdeksän muuta” ja kun
näin että kirjalijalta löytyy toinenkin teos äänikirjana piti
minun toki se lainata pitkää Haapavesi-Rauma-Haapavesi-ajomatkaa
varten. Äänikirjaa kuunnellessa automatkan aika kuluu ehkä
parhaiten, se on jännempää kuin radiokanavien idioottimaiset
juontajat ja yllättävämpää kuin moneen kertaan kuunnellut
musiikit. Sielut Kulkevat Sateessa on pidempi kuin menopaluu (16
levyä, 20+ tuntia) ja niinpä päätin kuunnella loput kotioloissa.
Lukijana toimii Pinja Flink, josta on muodostunut suosikkilukijani
automatkoilla.
Sielut Kulkevat
Sateessa sisältää yliluonnollisen kauhun elementtejä
H.P.Lovecraftin tuotannosta mutta on kuitenkin pohjimmiltaan
kirjailijan tuttua maagista realismia. Päähenkilö Judit joutuu
keskelle maailmankatsomusten kamppailua lähtiessään
lapsuudenystävänsä Martan suosituksesta töihin
julkiuskonnolliseen F Remedy-yhtiöön kotisairaanhoitajaksi ja
ajautuu maailmankuulun ateistin hoitajaksi. Pelissä on myös Martan
pojan ja Juditin kummipojan Maurin sielu, poika kun sairastaa tautia
johon voi kuolla milloin vain.
SKS sai minulla pienen oivallus-hyvänolon tunteen kun siinä
alettiin kuvata ns. Persinger-hoitoa. Michael Persinger on ihan oikean maailman tutkija,
joka kehitti ns. ”jumala-kypärän” jolla voidaan stimuloida läsnäolon, usein yliluonnollisen
sellaisen, kokemuksia suurimmalla osalla ihmisistä. Tällaisen asian
yhdistäminen osaksi taisteluun sieluista on jotain joka saa
mielessäni ”tätä ajatusta kannattaakin tutkailla, hyvä että
joku keksi sen”-fiiliksen päähän. Ihan kattava asia se ei kirjan
osalta ole vaan tärkeä sivuseikka tarinassa. En silti ole vastaavaa
tunnetta ole aikaisemmin saanut kuin Daniel Suarezin Influxin osalta,
jossa kirjan ajatus on että mitä tapahtuisi jos olisi viranomainen
joka piilottelee teknisen kehityksen tuloksia maailmalta (yleisesti
uskottu salaliittoteoria muuten).
Niin kuin Lumikko ja
yhdeksän muuta:nkin tapauksessa, kirjan lopetus jää oudon vaisuksi
vaikka Maurin kuolema siinä käydäänkin läpi. Tarinan jännin,
viihdyttävin osa on jälleen ehdottomasti keskellä ja sitten
tapahtumat alkavat edetä kohti pistettä jolloin mitään isompaa ei
enää tapahdu. Juditin tarinassa on myös tarkkailija joka paljastaa
itsensä muutaman harvan kerran. Ehkä mielenkiintoisinta koko
kuuntelukokemuksessa oli miten Juditin tarina on tavallaan
ennaltamäärätty, mutta saa toisia polkuja ja jälkikäteen
paljastetaan miten tämä näkyi hänen lapsuudessaan.
Tätä kirjaa on
vaikeampaa suositella kuin lastenkirjailijasta Lumikosta ja hänen
suojateista kertovaa kirjaa. Onko tämä kauhukirja – välillä
ollaan varsin kaukana siitä kerronnasta jota pidän kauhulle
ominaisena. Toisaalta vaikka käsitellään yliluonnollisia aiheita,
mahdollisille metafyysisille pohdinnoille on vähän tarttumapintaa
kun kirja paljastaa oman maailmansa joka livahtaa kauas nykyisestä
todellisuustietämyksestä. En oikeastaan suosittele kirjaa muille
kuin niille jotka haluavat istua rauhassa kirjan kanssa ja päästä
viihtymään hetkeksi muualle - siihen tämä kirja onkin aivan
loistavaa luettavaa.
